Pankki kaiken keskellä

TEKSTI: Hasse Härkönen | KUVITUS: Atten Lakinnoro

Keskuspankeilla on merkittävä rooli talouskehityksen ohjaajina. Käytössään olevilla rahapolitiikan välineillä keskuspankit joko kiihdyttävät tai hillitsevät talouskasvua tilanteesta riippuen.

Keskuspankki on kuin talouden vauhtiin kiihdyttäjä ja jarrumies. Kaasupolkimena on ohjauskorko, jota keskuspankki nostaa tai laskee tilanteen mukaan. Ohjauskorko on tärkein keskuspankin rahapoliittisista työkaluista.

Ohjauskorkoa keskuspankki käyttää julkisesti asetettujen tavoitteidensa saavuttamiseen. Euroopan keskuspankin kohdalla se tarkoittaa ennen kaikkea hintavakauden ylläpitoa euroalueella ja sitä kautta euron ostovoiman säilyttämistä. EKP:n tähtäimessä on kuluttajahintojen hyvin maltillinen nouseminen: inflaatiotavoite on keskipitkällä aikavälillä vähän alle kaksi prosenttia. Sellaisen inflaation katsotaan yleisesti edistävän parhaiten taloudellista hyvinvointia.

Keskuspankki on talouden suurta linjaa osaltaan ohjaava, vakauteen pyrkivä toimija, eräänlainen talouden ankkuri. Keskuspankki ei voi yksin vaikuttaa taloudessa kaikkeen, koska esimerkiksi euroalueen valtioiden talouspolitiikalla on paljon merkitystä talouskehitykselle. Valtiot voivat vauhdittaa taloutta muun muassa lisäämällä julkista kulutusta. Joka tapauksessa keskuspankin rahapolitiikka on yksi keskeinen tekijä talouden ohjaamisessa.

– Rahapolitiikalla voidaan edistää talouskasvua mutta ei luoda sitä pitkällä aikavälillä, Deutsche Bankin pääekonomisti Mark Wall tiivistää.

Sekä keskuspankkien rahapoliittisilla päätöksillä että valtioiden finanssipoliittisilla ratkaisuilla on molemmilla iso vaikutus talouteen. Erona on se, että keskuspankkien toimet perustuvat ennen kaikkea markkinoiden toimintaan, valtioiden taloutta koskevat päätökset taas ovat usein poliittisesti värittyneitä.

Ohjauskorko vaikuttaa välillisesti

Keskuspankin asettama ohjauskorko tarkoittaa korkoa, jolla keskuspankki antaa lyhytaikaista rahoitusta pankeille, EKP:n tapauksessa euroalueen liikepankeille. Ohjauskorko määrittelee rahan “hinnan” eli yleisen korkotason.

Ohjauskoron kautta keskuspankki vaikuttaa välillisesti talouteen, koska markkinakorot seurailevat ohjauskorkoa. Euroalueella ohjauskorkoa seuraa esimerkiksi euriborkorko, joka on pankkien antolainauksen keskimääräinen korko. Erimittaisille ajanjaksoille lasketut euriborit vaikuttavat suoraan esimerkiksi suomalaisiin asuntovelallisiin, koska kyseiset korot ovat yleisiä asuntolainojen viitekorkoja.

Ylipäätään kuluttajien ja yritysten lainat sidotaan yleensä markkinakorkoihin, joten keskuspankin tekemä ohjauskoron nosto tai lasku heijastuu mutkan kautta ihmisten jokapäiväiseen talouteen.

Korkotaso eli rahan hinta vaikuttaa talouteen kiihdyttämällä tai hillitsemällä luotonantoa. Sitä kautta vaikutus tulee yritysten ja kuluttajien halukkuuteen tehdä investointeja sekä kulutukseen.

Jos korkotaso on matala, lainan ottaminen on houkuttelevaa, koska raha on edullista. Se yleensä kiihdyttää investointeja ja kulutusta, jolloin talous kasvaa. Taloutta elvyttääkseen keskuspankki laskee ohjauskorkoaan taantumassa.

Jos taas korot ovat korkealla, halut lainan ottamiseen, investointeihin ja kulutukseen pienenevät. Koronnosto vaikuttaa myös aiemmin otettujen, vaihtuvakorkoisten lainojen korkokuluihin eli nostaa niitä. Korkea korko hidastaa talouskasvua, ja sen vuoksi keskuspankki tyypillisesti nostaa ohjauskorkoa tilanteessa, jossa talous uhkaa kuumentua liiaksi. Jarrua painamalla halutaan välttää taloudessa tapahtuvat ylilyönnit ja niiden seurauksena syntyvät kriisit.

Eurooppa ja Yhdysvallat eri tilanteessa

Keskuspankin raha- ja korkopolitiikka riippuu siis siitä, missä vaiheessa talouden sykliä  kulloinkin ollaan. Erot konkretisoituvat, kun katsoo EKP:n ja Yhdysvaltojen keskuspankki Fedin toimia viime aikoina.

Euroalue kitkuttaa edelleen hitaan kasvun aikaa eikä ole vieläkään täysin toipunut vajaa kymmenen vuotta sitten alkaneesta laajasta finanssikriisistä. Euroalueella korot ovat jo pitkään olleet ennätyksellisen matalalla, lyhyet korot jopa negatiivisia, eikä ainakaan nopeaa korkomuutosta ole näköpiirissä. Inflaatio on ollut euroalueella alle prosentin lokakuusta 2013 lähtien, eli ollaan kaukana EKP:n asettamasta inflaation ihannevauhdista.

Kun korot ovat nollassa, ohjauskoron laskemisen elvyttävä vaikutus on käytetty loppuun euroalueella. Kun kansainvälinen talous- ja finanssikriisi kärjistyi vuonna 2008, EKP aloitti ohjauskoron jyrkän alentamisen. Ohjauskorkoa laskettiin nopeassa tahdissa 4,25 prosentista yhteen prosenttiin. Yhdysvalloissa Fed toimi vielä riuskemmin ja laski ohjauskorkonsa 0,25 prosenttiin vuoden 2008 loppuun mennessä.

Euroalueen ja Yhdysvaltojen taloudet ovat toipuneet kriisistä eri vauhtia. Yhdysvalloissa elpyminen on ollut nopeampaa ja marraskuussa maan kauppaministeriö ilmoitti, että talouden kasvuvauhti oli ennakkotietojen mukaan 2,9 prosenttia heinä–syyskuussa. Kasvuvauhti oli nopeampi kuin ekonomistit olivat yleisesti ennakoineet. Yhdysvaltojen talouden elpyminen luo keskuspankille mahdollisuuksia nostaa ohjauskorkoa maltillisesti. Yksi Yhdysvalloissa tiiviisti seurattu talousindikaattori ovat maan työllisyystiedot, jotka kertovat talouden tilasta ja sitä kautta vaikuttavat keskuspankin rahapolitiikkaan.

Keskuspankkien erilaisen toiminnan takaa löytyy se, että euroalueen ja Yhdysvaltojen taloudet ovat taloussyklin eri vaiheissa. Euroopassa ollaan vasta hitaasti pääsemässä kasvussa vauhtiin ja aallon pohjalta ylöspäin, kun Yhdysvalloissa talous on jo ollut muutaman vuoden kasvu-uralla.

Deutsche Bankin pääekonomisti Mark Wallin mukaan euroalueen ja Yhdysvaltojen erilaiset asemat taloussyklissä näkyvät muun muassa luotonannossa. Lainatrendi kääntyi euroalueella positiiviseksi vasta vuosi tai pari sitten, kun taas Yhdysvalloissa yksityisen sektorin lainananto on kasvanut jo viisi vuotta.

Poikkeustoimia euroalueella

Euroopan keskuspankki on tehnyt poikkeuksellisia toimia viime vuosina. Syy on yksinkertainen: euroalueen talousolot ovat olleet poikkeukselliset ja kun ohjauskorko on ollut nollassa, keskuspankin rahapolitiikan keskeinen väline on ollut pois pelistä.

Taloutta elvyttääkseen EKP käynnisti suuren elvytysohjelman vuonna 2015, ja ohjelma jatkuu ainakin maaliskuuhun 2017, näillä näkymin pidempään. Ohjelmassa EKP ostaa pankeilta ja sijoittajilta euromaiden velkakirjoja kuukausittain 80 miljardilla eurolla, jotta rahan tarjonta lisääntyisi.

Osto-ohjelman suhteen voidaan puhua setelielvytyksestä. Keskuspankeilla on oikeus painaa rahaa, ja EKP:n osto-ohjelma on uusi tapa lisätä rahan määrää. Ohjelman tavoitteena on rahan tarjonnan lisäämisen kautta parantaa liikepankkien kykyä lainata rahaa yrityksille ja yksityisille, jotta ne voivat tehdä uusia investointeja. Investoinnit ovat avainasemassa taloudellisen toimeliaisuuden ja talouskasvun aikaansaamisessa. Rahan painaminen myös kiihdyttää inflaatiota.

Lisäksi EKP on muuttanut liikepankkien talletuskoron negatiiviseksi. Talletuskorko on korko, jonka liikepankit saavat talletuksistaan keskuspankkiin. Kun korko on negatiivinen, liikepankkien pitää maksaa talletuksistaan keskuspankille. Negatiivisen talletuskoron ideana on se, että se kannustaa pankkeja antamaan lainaa yrityksille ja yksityisille sen sijaan, että pankit tallettaisivat varojaan keskuspankkiin. Negatiivinen talletuskorko liikepankeille on hyvin poikkeuksellinen keskuspankin toimenpide.

– Näyttää siltä, että rahapolitiikka on saavuttamassa rajansa sen suhteen, kuinka paljon sillä voidaan tukea ja piristää talouskasvua, Mark Wall arvioi.

Myös EKP:n näkemys on, että keskuspankin rahapolitiikka ei voi yksin ratkaista euromaiden talousongelmia vaan tarvitaan rakenteellisia uudistuksia.

Finanssikriisin alkuvaiheessa EKP ja Fed käyttivät samantapaisia keinoja, mutta euroalueella valtioiden velkakriisi muutti tilannetta. EKP on poikkeuksellisena toimena tukenut vahvasti pankkien välisiä markkinoita. Yhdysvalloissa Fed käytti EKP:n osto-ohjelman kaltaista elvytystä euroaluetta aiemmin ja sen voi katsoa olevan yksi syy siihen, että Yhdysvaltojen talous on lähtenyt kasvuun euroaluetta aiemmin.

Uusi rooli haussa

Suuret talouskriisit – 1930-luvun suuri lama ja 1970-luvun suuri inflaatio – ovat aiemmin muuttaneet keskuspankkien roolia ja toimintaa, ja nyt voi arvella käyvän samoin. Nykyisen talouskriisin hoidossa EKP:n rooli on ollut merkittävä, ja keskuspankin asema
talouspolitiikassa on viime vuosina korostunut.

Näyttääkin siltä, että yleisesti ottaen keskuspankkien tehtäväkenttä tulee olemaan jatkossa laajempi kuin tuoreinta talouskriisiä edeltävänä aikana. Silti ainakin EKP:n perustehtävä säilyy jatkossakin ennallaan.

Kehityksen seurauksena keskustelua on syntynyt esimerkiksi siitä, miten keskuspankkien itsenäinen asema sopii uuteen tilanteeseen, jossa keskuspankkien vaikutusvalta on lisääntynyt. Euroalueella EKP:n rooli talouden vakauttajana on noussut merkittäväksi. Kysymyksiä on herännyt myös sen suhteen, onko keskuspankeilla jo liian suuri rooli taloudessa.

EKP:lle on tullut myös uusia tehtäviä, kun keskuspankki on ottanut vastuulleen kaikkien euroalueen pankkien valvonnan. Uusi pankkivalvontamekanismi koostuu siihen osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisista valvontaviranomaisista ja EKP:sta.

EKP:n suorassa valvonnassa ovat kaikki euroalueella toimivat merkittävät pankit. Jokaisesta valvontamekanismiin osallistuvasta maasta on mukana vähintään kolme merkittävintä pankkia. Suomesta EKP:n suorassa valvonnassa ovat Nordea, OP-Pohjola-ryhmä, Danske Bank ja Kuntarahoitus. Kuntarahoitus siirtyi EKP:n suoraan valvontaan tämän vuoden alussa.

Keskuspankit tärkeitä sijoittajia Kunta rahoitukselle

Kansainväliset keskuspankit ovat jo vuosia olleet yksi Kuntarahoituksen varainhankinnan tärkeimmistä lähteistä. Luotettavana ja korkean luottoluokituksen liikkeeseenlaskijana Kuntarahoitus sopii erinomaisesti keskuspankkien sijoitusstrategiaan.Viime vuonna Kuntarahoitus teki uutta varainhankintaa noin 6,5 miljardia euroa, josta noin 30 prosenttia tuli keskuspankkien ja muiden
institutionaalisten sijoittajien ryhmästä. Varainhankintaa tehdään hajautetusti sekä maantieteellisesti että erilaisiin rahoitusinstrumentteihin, jolloin varainhankinnan riski on pieni. Laajan hajauttamisen ansiosta varainhankinnan keskimääräiset kustannukset ovat matalat, mikä varmistaa edullisen rahoituksen Kuntarahoituksen kotimaisille asiakkaille.