Paine kasvaa

TEKSTI Kaisa Saario | KUVITUS Kati Närhi

Väestö hakeutuu lähemmäs keskustoja, työikäisten määrä vähenee ja alueelliset erot kasvavat. Aluetutkija Timo Aron mukaan palvelurakenteen ratkaisut käyvät entistä haastavammiksi, liikenneyhteyksien merkitys korostuu ja katseet kääntyvät kaupunkien ja kuntien johtoon.

Kuvassa on tuttu Suomen kartta, mutta maa on jakautunut kahtia. Pähkinäsaaren rauhan rajaa muistuttava jakaja kulkee viistosti luoteesta kaakkoon niin, että Länsi- ja Etelä-Suomi erottuvat Itä- ja Pohjois-Suomesta. Lännessä ja etelässä näkyy ihmisiä viljelemässä maata, idässä ja pohjoisessa metsästetään ja keräillään.

Aluetutkija Timo Aro on Suomen aluerakennetta konkretisoivien karttojen suurkuluttaja, mutta kyseinen Mikko Väyrysen kuva on hänen suosikkinsa. Kuva on ilmestynyt alun perin Tiede-lehdessä jutussa, jossa käsiteltiin itä- ja länsisuomalaisten eroja ja näiden erojen historiaa. Siis sitä, miksi länsisuomalaiset ovat keskimäärin terveempiä ja varakkaampia kuin itäsuomalaiset.

Aro tykkää käyttää kuvaa esityksissään, jotta yleisö ymmärtäisi, miten pitkä historia alueiden eriytymisellä on.

– Erot eivät ole sattumalta muodostuneet sellaisiksi kuin ovat, hän sanoo.

– Sieltä löytyy aika paljon informaatiota siitä, mitä on tapahtunut jo paljon aikaisemmin ja mikä vaikuttaa edelleen meidän ympäristöömme.

Monet kaupungistumiset

Jos Suomen alueellisten erojen historia onkin pitkä, huomattavaa on, että erot ovat kasvussa.

Rauma–Imatra-linjan eteläpuolella asuu nykyään noin puolet suomalaisista, Kokkola–Joensuu-linjan eteläpuolella 85 prosenttia. Vuosina 1990–2016 maaseutualueiden väestö väheni 12,7 prosenttia samaan aikaan kun kaupunkialueiden väestö kasvoi 23,7 prosenttia. Kaupunkien kasvutahti kiihtyy: vuosina 2010–2016 kaupunkialueiden väestönlisäys oli jo 85,5 henkilöä joka päivä.

Aron mielestä kaupungistumisesta on alettu puhua Suomessa verrattain myöhään, ja nykyäänkin keskustelu typistyy usein kaupunkien ja maaseudun vastakkainasetteluksi. Hän näkee asian näin: poliittinen puoluejärjestelmä on kannustanut painottamaan kaupungistumisen sijaan koko maan kehittämisestä ja asuttuna pitämisestä, vaikka taustalla kehitys on jo pitkään kulkenut eri suuntaan. Kun kaupungistumista, sen merkitystä ja seurauksia ei ole politiikkatasolla purettu auki, eriytymiskehitys on saanut rauhassa kiihtyä.

– Kasvavia kaupunkeja on entistä vähemmän. Sinne minne kasvu on kohdistunut, kasvu on ollut entistä suurempaa, Aro sanoo.

Nyt polarisaatio on Aron mukaan edennyt pisteeseen, jossa kaupunkipolitiikan patoutunutta tarvetta ei voi enää ohittaa. Vastakkainasettelu on kuitenkin turhaa, sillä keskittymis- ja harvenemiskehitystä tapahtuu myös alueiden sisällä. Maakuntien keskuskaupungit vahvistuvat ja seutukaupunkien asema heikkenee. Aro puhuisikin mieluummin monikossa kaupungistumisista.

– Väestö hakeutuu jokaisen kunnan tai alueen kohdalla lähemmäksi keskustaa. Keskustat tiivistyvät, sinne tulee uutta asuntotuotantoa ja sinne siirtyy palveluita ja osaamista, hän sanoo. – Sama kehitys on käynnissä ihan pienissä 2 000 asukkaan kunnissa kuin isoissa kaupungeissa.

Keskiössä palvelurakenne ja liikenneyhteydet

Aro korostaa, että kaupungistuminen ei ole vain keskittymistä ja harvenemista vaan se liittyy myös arvoihin, asenteisiin, elämäntyyliin ja identiteettiin. Aluekehitykseen vaikuttaa lisäksi koko liuta muitakin tekijöitä, jotka ovat erilaisissa syy-seuraussuhteissa toisiinsa: globalisaatio, ilmastonmuutos, teknologian kehitys ja niin edelleen.

– Kaikki muutokset tapahtuvat samaan aikaan, mutta mittakaava vaihtelee ja vaikutuksen syvyys alueesta riippuen vaikuttaa eri tavalla, Aro sanoo.

Aron mukaan kokonaisuuden kannalta merkittävin tausta-ajuri on kuitenkin väestön ikärakenteen muutos. Työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2010, ja syntyvyys on pudonnut jo mittaushistorian alimmalle tasolle.

Kun syntyvyys ei enää tasoita muuttoliikettä, kasvun ja supistumisen kierteet voimistuvat alueilla herkemmin. Otetaan esimerkiksi arvio työikäisen, 22–63-vuotiaan väestön muutoksesta kunnittain vuosina 2016–2035: parhaiten työikäisiä houkuttelevassa Pirkkalassa muutos on arviolta +22,8 prosenttia, kun eniten työikäisiä menettävässä Sallassa muutos on arviolta -44,4 prosenttia.

Alueellinen eriytyminen tekee Aron mukaan erityisesti palvelurakenteen suunnittelusta entistä haastavampaa. Hän huomauttaa, että tämä näkyy jo maakunta- ja soteuudistuksen kohdalla. Helsinki ja muut suuret kaupungit ovat nousseet vastarintaan saman maakuntalähtöisen muotin sovittamista koko Suomeen.

– Kuinka paljon Uusimaa on valmis rahoittamaan niitä alueita, jotka eivät pärjää yhtä hyvin? Tällainen keskustelu yhteiskunnassa lisääntyy, kun eriytyminen on jatkunut aika pitkään. Toinen eriytymisen seuraus on Aron mukaan liikenneväylien ja -infran merkityksen kasvu. Hän uskoo, että liikkumisella on digitalisaatiosta huolimatta entistä suurempi merkitys paitsi alueiden myös koko Suomen menestykselle, koska kyse on isojen työmarkkina-alueiden linkittämisestä toisiinsa.

– Kilometrietäisyyteen emme voi vaikuttaa, mutta minuuttietäisyyteen voimme.

Johtamisella valtava merkitys 

Kaikesta huolimatta kaupungeilla ja kunnilla on Aron mukaan paljon mahdollisuuksia vaikuttaa oman alueensa kasvuun ja elinvoimaisuuteen.

Ensin on Aron mukaan tunnistettava alueen lähtökohdat, sekä vahvuudet että heikkoudet. Jos tavoitteet eivät ole selkeät tai kaupungin johto on niistä erimielinen, suuret suunnitelmat typistyvät helposti vain paikkakunnan arkeen liittyvien asioiden hoitamiseksi. Aro kutsuu tätä sisäänpäin kääntymiseksi.

– Energiaa menee hirveän paljon sisäiseen elinvoimaan: käydään keskustelua kaupungin sisällä ja tapellaan erilaisista asioista, on poliittista vastakkainasettelua, haetaan irtopisteitä pienistä asioista ja kokonaiskuva hämärtyy, hän kuvaa.

– Unohtuu ulkoinen puoli, johon perustuu kasvu, joka taas luo hyvinvointia. Toisin sanoen johtamisella on valtava merkitys. – Ja se tarkoittaa nimenomaan sitä, että johtavat viranhaltijat ja poliittiset päätöksentekijät puhuvat samaa kieltä.

Rauma löysi telakka-alueelle uusia työllistäjiä

Rohkeutta, yksimielisyyttä ja päätöksentekokykyä. Näitä vaaditaan 2010-luvun Suomessa kaupungin johdolta, sanoo Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski.

– Johtamisessa korostuu erityisesti se osuus, jossa pitää aavistaa tai ennustaa tulevaisuutta. Pitäisi pystyä hiukan ennen muita hoksaamaan, että tämä on varmasti se seuraava askel, joka meidän pitää ottaa.

Rauman vuoden vanhan strategian mukaan kaupunki erottuu alueiden välisessä kisassa panostamalla kuuteen teemaan: terveyteen, turvallisuuteen, palvelevuuteen, vireään elinkeinoelämään, hyviin yhteyksiin ja houkuttelevuuteen. Teemojen valintaan osallistettiin Kosken mukaan laajalti kaupungin sidosryhmiä kuntalaista yrittäjäjärjestöihin, kauppakamariin ja kolmanteen sektoriin.

– Nämä ovat ne, mitä me haluamme tuoda esiin ja mitä me uskomme raumalaisten ja tänne muuttavien arvostavan, Koski sanoo.

Teemoista Koski korostaa erityisesti elinkeinoelämää. Rauman toimissa elinkeinoelämän tukeminen tarkoittaa yrittäjäkentän kuuntelemista herkällä korvalla, mutta myös eurojen osoittamista. Kun STX Finland ilmoitti vuonna 2013 lopettavansa Rauman telakan, kaupunki osti tilat ja vuokrasi ne eteenpäin. Osto oli osa investointeja, joita Koski kutsuu tulevaisuusinvestoinneiksi. Kosken mukaan tulevaisuuteen on näiden investointien nimissä panostettu Raumalla noin 50 miljoonaa euroa kaupungin varoja.

– Telakan lakkauttamisen jälkeen työttömyysaste oli vajaa 15 prosenttia, ja nyt se on 8,1.

Työllisyystilanne on väestönkehityksen ja yritysten tilausten ohella yksi tärkeimmistä mittareista, joilla Rauma seuraa strategiansa toteutumista. Kosken mielestä tietojen keräämisen, seuraamisen ja niihin reagoimisen tehokkuus on korostunut, koska maailmanmarkkinoiden heilahtelut vaikuttavat entistä enemmän myös raumalaisten yritysten vetoon.

– Kun olosuhteet maailmalla ovat aika epämääräiset ja epäselvät, joutuu entistä enemmän seuraamaan, että miten ne voivat vaikuttaa.

Koski myöntää, että muiden alueiden kanssa kilpaileminen on väestörakenteen muutoksen, globalisaation ja muiden kehitystekijöiden viidakossa haastavaa, mutta huolissaan hän ei ole.

– ­Kun on kokeneet päättäjät ja raumalaisittain sanottuna hyvät keskusteluvälit päättäjien kesken, kyllä kulloisetkin kuviot sujuvat.

Pori panostaa hommaan ja meininkiin

– On selvää, että minkä tahansa kunnan kriittinen tekijä on se, kuinka paljon kunnalle tulee verotuloja, koska sillä kunnan toiminta rahoitetaan, sanoo Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen.

Tästä syystä työ ja yrittäminen ovat Porin strategian ensimmäinen keihäänkärki. Strategiassa asia ilmaistaan porilaisittain näin: ”Hommaa ja meininkii tarttee ain ol.”

Homman ja meiningin lisäksi Porin on määrä erottua muista kaupungeista kolmella muulla valitsemallaan painopisteellä: lapset ja nuoret, hyvä elämä ja tunnettuus. Strategian laatimisessa panostettiin Luukkosen mukaan erityisesti vuoropuheluun kaupungin viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa, mutta myös kaupunkilaisia kuultiin.

Tavoitteiden toteutumista seurataan Porissa 13 strategisella mittarilla, joita ovat muun muassa väestönlisäys, työllisyysaste, yhteisöverotulot sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen läpäisysaste.

Pori on ollut mukana seudullisessa työllisyyskokeilussa, toiminut yhteistyökumppanina Pori Jazzin ja SuomiAreenan kaltaisissa tapahtumissa ja panostanut koulutukseen, Luukkonen listaa esimerkkejä konkreettisista toimista. Erityisesti korkeakoulutukseen panostaminen tukee useampaa kaupungin strategista tavoitetta kerralla: se tekee kaupungista houkuttelevamman koulutusmahdollisuuksia kaipaaville ja tuottaa osaajia paikallisille yrityksille. Luukkosen mukaan Pori on panostanut yliopistokeskukseen vuosikymmenien aikana yhteensä 40 miljoonaa euroa.

– Se on keskikokoisen tai pienen kunnan vuosibudjetti.

Luukkosen mukaan kaupungin johdolta vaaditaan 2010-luvulla erityisesti päätöksentekokykyä ja tehokkuutta. Konsernirakenteen ansiosta kullakin Porin strategisella yhtiöllä on läheisempi tuntuma omiin sidosryhmiinsä ja rajapintoihinsa, hän sanoo.

– Olemme olleet edelläkävijöitä muun muassa ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen yhtiöittämisessä ja nähneet, että sellainen yhtiö toimii joustavammin kuin vaikkapa kuntayhtymä.