”Kehittäjäporukasta lentää pois heti, jos suusta tulee ’ei voi'”

TEKSTI Kaisa Saario

Digitalisaatio tarjoaa kunnille mahdollisuuksia suuriin hyötyihin ja säästöihin, mutta rahaa on vähän ja yhteistyössäkin vielä tekemistä. Millaisia toimivia ratkaisuja kunnissa on jo löydetty ja mitä sudenkuoppia kannattaa välttää? Huomisen tekijät kysyi neljältä asiantuntijalta.

1. Luovuus käyttöön

Kun Raikko Törönen aloitti Imatran kaupungin kehittämiskoordinaattorina vuonna 2013, hän löysi uuden työhuoneensa pöydältä kaupungin talousarvion, tilinpäätöksen ja osavuosikatsauksen. Hän selaili opuksia ja yritti löytää osavuosikatsauksesta yhtymäkohtia talousarvioon. Se oli vaikeaa.

Törönen mietti, miksei tietoa voisi koota digitaalisesti yhteen paikkaan siten, että samalla kerrottaisiin, miten toteuma vastaa tavoitetta.

Törönen ei tiennyt ohjelmoinnista mitään, mutta se ei häntä haitannut.

–Viikonloppuna harjoittelin ohjelmointikielen, ja maanantaina oli kolmen sivun ohjelmademo valmiina. Siitä se sitten lähti.

Alusta on Törösen mukaan tärkein. Imatran tapauksessa sen olla avoin ja responsiivinen eli skaalautua kaikkiin näyttöpäätteisiin. Ja sitten sen piti tietysti olla halpa. Sopiva alusta löytyi Googlesta hakemalla ja kokeilemalla.

Alustan päälle rakentui lopulta neljä ohjelmaa, jotka mahdollistavat tarvittavat toiminnallisuudet. Rakentamisessa auttoi tietojohtaja Kari Perälä, joka kehotti myös myymään idean ensin sisäiselle tarkastukselle ja tarkastuslautakunnalle ja vasta sitten päättäjille. Se tepsi.

Nyt Imatran päättäjät voivat seurata kaupungin talouden kehittymistä mobiilisti kuukausittain päivittyvistä luvuista. Tavoitteiden toteutuminen päivitetään kolmesti vuodessa. Manuaalisesti tuotetun osavuosikatsausten julkistamista edeltänyt ”kahden viikon ryntäily” on Törösen mukaan jäänyt historiaan. Havaittuihin poikkeamiin ehditään reagoimaan nopeammin kuin ennen.

Imatran taloushallinnon digitalisoiminen onnistui pitkälti yhden innostuneen ideanikkarin voimin, mutta nykyisin talous- ja rahoitussuunnittelupäällikkönä työskentelevä Törönen tietää, että pienissä kunnissa resurssit ovat vähissä. Pelle Pelottomien palkkaaminen on investointi, mutta ilman ”luovaa hulluutta” kunta ei kehity, hän sanoo.

Toisaalta työntekijöistä jo löytyvän luovuuden esteiden raivaaminen ei maksa mitään. Esimerkiksi kun aletaan ideoida jotain ihan uutta, kriitikoille pitää näyttää ovea, Törönen sanoo.

–Kehittäjäporukasta lentää pois heti, jos suusta tulee ”ei voi”.

2. Kanavat auki tietoturva-avulle

Muutama vuosi sitten Solitan Cloud and Security Specialist Iiro Uusitalo valmisteli luentoa siitä, miten esimerkiksi Googlella voi etsiä digijärjestelmistä haavoittuvuuksia. Hän löysi vahingossa eräältä kunnalta haavoittuvuuden ja sitä kautta ”vähän isompiakin” tietoturvaongelmia.

Uusitalo ilmoitti löydöstä Kyberturvallisuuskeskukselle, mutta ajatus jäi kytemään. Uusitalo on mukana Team ROTissa, valkohattuhakkereiden ryhmässä, joka auttaa organisaatioita kehittämään tietoturvaansa. Mitä jos Team ROT auttaisi kuntia? Yhdenkin haavoittuvuuden löytämisellä voisi olla iso vaikutus, koska kunnat käyttävät usein samoja sovelluksia.

Syntyi #kuntahaaste-kampanja: kunnat saivat hakea avoimesti mukaan, ja muutama valittiin hakkerien tietoturvasyyniin. Hakkerit löysivät kaikkiaan yhdeksän haavoittuvuutta, kolme niistä kriittisiä.

Uusitalon mukaan kuntien tietoturva on huonolla tolalla. Rahaa on vähän, järjestelmiä ei välttämättä ole testattu riittävän hyvin eikä kuntien palkkalistoilta yleensä löydy haavoittuvuuksien etsimiseen erikoistuneita henkilöitä.

Yksi isoimmista haasteista on Uusitalon mielestä kuitenkin jo se, ettei kunnissa usein ole edes kanavaa, johon löytyneestä tietoturvaongelmasta voisi ilmoittaa, ja ihmisiä on vaikea saada kiinni. Uusitalon mukaan kuntien kannattaisikin aloittaa ilmoituskanavan luomisesta ja miettiä prosessit valmiiksi. Vinkkejä löytyy Tietoturvailmoitus.fi-sivulta.

Etsimiseen voi myös kannustaa – esimerkiksi Espoon kaupunki on valjastanut tähän lukiolaisiaan. Edistyneempi versio olisi niin kutsuttu bug bounty -järjestely, jossa kunta maksaisi hakkereille aukkojen löytämisestä. Kunnilla on valtava määrä kriittistä dataa, joka ei saisi päätyä vääriin käsiin, Uusitalo sanoo.

–Veikkaan, että bug bounty palvelisi koko yhteiskuntaa aika hyvin.
Sitä odotellessa Team ROTin hyväntekeväisyys saa jatko-osan nimeltään kouluhaaste, jossa kohderyhmänä ovat lukiot, ammattikoulut, ammattikorkeakoulut ja yliopistot.

3. Ikä ei ole ongelma, jos niin päätetään

Digihype on herättänyt myös huolta siitä, pysyvätkö kaikki kyydissä. Miten käy esimerkiksi ikääntyneiden ja vammaisten, kun sosiaali- ja terveyspalveluja digitalisoidaan?

Hyvin, jos heidän osallistaminen vain pidetään mielessä palveluja kehitettäessä, sanoo Tampereen ammattikorkeakoulun sote-muutokseen erikoistunut lehtori ja asiantuntija Taru Lehtimäki.

–Hyvinkin iäkkäät ihmiset pystyvät ottamaan kantaa, jos menetelmä on suunniteltu sellaiseksi, että sillä on tarkoitus pystyä itse ottamaan kantaa asioihinsa.

Lehtimäki on ollut mukana hankkeissa, joissa on tarkasteltu sote-palvelujen digitalisaatiota erityisryhmien näkökulmista. Hänen mukaansa digipalvelujen kehittäminen esimerkiksi ikääntyneille tyssää usein jo ennakkoluuloihin siitä, ettei ”meidän äiti” osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta.

–Vähitellen alkaa olla aika hyvää näyttöä siitä, että ikäihmiset voivat olla joissain digitaalisissa palveluissa jopa suurin käyttäjäryhmä. Eli meillä ei voi ikäkategorisoida.

Ikää huolestuttavampana tekijänä Lehtimäki pitää sitä, onko kaikilla varaa nettiyhteyteen tai älypuhelimeen.

Digitaalisuus voi tuoda myös vammaisille uudenlaisia osallistumisen mahdollisuuksia, jos esimerkiksi palveluja visualisoidaan kuvin. Puhumattakaan siitä, jos robotti oppii tulkitsemaan vammaista ja auttaa häntä ilmaisemaan itseään.

Lehtimäen mielestä on selvää, että erityisryhmät eivät ole kaupallisten toimijoiden näkökulmasta kiinnostavia.

–Meidän pitäisi nähdä kasvava volyymi ja varmaan osittain julkisin rahoin pystyä tukemaan palveluiden kehittämistä ja nimenomaan kantaa ottamisen mahdollisuutta.

Lehtimäki korostaa, että digitaaliset sote-palvelut eivät koskaan täysin korvaa perinteisiä, eikä se ole tarkoituskaan. Pitkällä tähtäimellä digitalisoiminen voi mahdollistaa perinteisten sote-palvelujen tuottamisen entistä paremmin, mutta ensin täytyy varmistaa, että resurssit riittävät jatkossakin edes nykyiseen tasoon, hän sanoo.

–Meillä ei ole sellaista vaihtoehtoa, että pidetään meidän hyvinvointipalvelumme sellaisina kuin ne ovat nyt. Siihen ei raha riitä eivätkä ihmiset.

Tästä huolimatta kuntien pitäisi Lehtimäen mukaan olla nyt kriittisiä digipalvelujen ostajia: arvioida niiden vaikuttavuutta ja käytettävyyttä tarkasti ja välttää tekemästä liian pitkiä sopimuksia, jotta kunnat pääsevät liittymään esimerkiksi tulevaisuuden maakuntien yhteisiin palveluihin.

–Kyllä kuntien näkökulmasta yhteistyössä on nyt voimaa.

4. Digi murtaa maantieteellisiä rajoja

Uudenlaisesta yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia kuntien rakentamisen lupapalveluissa, joista suurin osa kulkee nykyään Lupapisteen läpi.

Lupapiste on digipalvelu, jonka kautta voi hakea rakennetun ympäristön lupia ja hoitaa niihin liittyvän viranomaisasioinnin sähköisesti. Palvelu sai alkunsa valtakunnallisesta sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmasta. Nykyään kunnat ostavat palvelun Evoltalta, ja mukana on lähes 200 kuntaa.

Evoltan liiketoimintajohtaja Ilkka Mattilan mukaan vielä paperimaailmassa elävät ovat enimmäkseen pienimpiä kuntia, joissa lupahakemuksia tulee hyvin vähän. Vähänkään isommissa kunnissa keskitetyn palvelun hyöty tulee Mattilan mukaan siitä, että kaikki rakennuslupiin liittyvä tieto on saatavilla yhdessä paikassa ja asiakaspalvelu siten helpompi organisoida. Kustannushyötyjä saadaan esimerkiksi siitä, piirustusten käsittely ja arkistointi tehdään sähköisesti.

–Kaikki näkevät asiat, mitä siellä on keskusteltu, mitä materiaalia on toimitettu, mitä on luvattu ja pyydetty. Kaikki on siellä sen sijaan, että ne olisivat tarkastajien omissa sähköposteissa.

Lupapisteen kaltaisella digitaalisella yhteistyöllä on myös syvällisempiä, kuntien resurssien tehostamiseen liittyviä mahdollisuuksia. Mattila ottaa esimerkiksi Keski-Uusimaan, jonka kunnat ovat päättäneet tiivistää yhteistyötään rakennusvalvonnassa. Hyvinkää ja Järvenpää käytännössä jakavat jo työvoimaansa kummankin kiireen ja hankkeiden vaativuuden mukaan.
Evolta on kannustanut yhteistyöhön järjestämällä tapaamisia ja verkostofoorumeja. Mattilan visiossa siintää jo aika, jolloin rakennuslupien käsittely ei seisahtuisikaan heinäkuun lomasesongin takia.

–Ehkä jonain päivänä pystyttäisiin järjestämään se niin, että kunnat olisivatkin vähän eri aikaan lomilla ja pystyisivät hoitelemaan toistensa lupia.