Kaksi huonetta ja baari

Teksti: Kaisa Saario | Kuvat: Annukka Pakarinen

M2-Kotien toimitusjohtajan Juha Kaakisen mukaan 2010-luvun urbaani ihminen kaipaa edullista, yhteisöllistä ja ekologista vuokra-asumista. Jätkäsaaren Jallukassa kaupan päälle tulee tavallista enemmän muusikkoja.

Olohuoneen lattialla on yksi, nurkassa nuottitelineen takana toinen, makuuhuoneen seinällä vielä kaksi lisää. Olkoonkin, että yksi viuluista on naapurin, yhteensä niitä on neljä, yksi asunnon jokaista kymmentä neliötä kohti. Pöydällä näkyy pari marakasseja, viherkasvi on aseteltu rummun päälle, jääkaapin viereen on pinottu päällekkäin kaksi jättimäistä kaiutinta. Täällä tosiaan taidetaan harrastaa musiikkia.

Mona Lipponen, 30, soitti viulua aktiivisesti 15 vuoden ajan. Sitten tuli muutto Abu Dhabiin lentoemännän töiden perässä, ja soittotunnit jäivät. Uudessa asunnossaan Jätkäsaaren Malagankadulla hän on vuosien tauon jälkeen alkanut soittaa omaksi ilokseen.

Tavallisessa kerrostalossa viulun tapailusta saattaisi tulla naapureilta palautetta, mutta Jallukaksi nimetyssä rakennuksessa siitä ei ole huolta. Talon 74 asunnosta kolmannes on varattu musiikkialan ammattilaisille.

Muutakin kuin pienet neliöt

Jallukka on alkujaan Elävän Musiikin Säätiön Elmun projekti, jonka tavoitteena oli luoda muusikoille kohtuuhintaisia asuntoja. Nimi on yhdistelmä Töölön taiteilijakoti Lallukkaa ja joidenkin muusikoiden lempijuomaa jaloviinaa.Y-Säätiö tuli Elmun kumppaniksi ”rokkaritalon” rakennusprojektiin kolme vuotta sitten varsin mielellään. Vuokrahinnat olivat etenkin pääkaupunkiseudulla nousseet monin paikoin pienituloisten ulottumattomiin, ja perinteisesti asunnottomuuden vähentämiseen keskittynyt säätiö viilasi juuri strategiaansa. Säätiö päätti alkaa panostaa omaan ARA-asuntokantaansa tosissaan, ja vuoden 2015 lopussa Y-Säätiö osti VVO:lta kerralla noin 8 600 asuntoa.

Samoihin aikoihin säätiössä pohdittiin oman, uudenlaisen vuokra-asumisen konseptin kehittämistä. Juha Kaakisen mukaan kehitystyön lähtökohtana oli ajatus siitä, että vaikka vuokra-asuminen olisi kohtuuhintaista, sen täytyy olla muutakin kuin pienet neliöt.

– Eivät ihmiset oikeasti halua pieniä asuntoja. Ihmiset haluavat edullisia asuntoja, hän sanoo.

Vaihtoehtoja pitäisi hänen mukaansa vain uskaltaa ajatella laajemmin kuin rakennetaanko yksiö, kaksio vai kolmio.

Hyvästi kellarin kerhohuone

Jallukan itäkulman eteen asetettu liitutaulukyltti lupaa rapusilakoita ja muusia, mutta saa sisältä myös ravintola Torista tuttuja lihapullia jallukastikkeessa. Talon kylkeen avanneen Malaga Barin ravintoloitsija Stiina Kuisma on yksi Torin ja Ysibaarin perustajista. Mona Lipponen on ehtinyt testata ravintolaa pari kertaa, ja hyvää on ollut.

Lipponen oli ollut puolisen vuotta Saksassa jatkamassa restonomin opintojaan ja asui väliaikaisratkaisussa kaverinsa luona Savelassa, kun äiti vinkkasi M2-Kotien hakevan asukkaita Jallukkaan. Talo oli valmis maaliskuun lopussa, ja suurin osa asukkaista muutti samana päivänä. Lipposen mukaan käytävillä tervehdittiin ja autettiin kantamaan naapurinkin tavaroita. Juuri sitä hän kaipasikin.

– Kun muutin tähän, ajattelin, että haluan olla enemmän tekemisissä muiden kanssa, olla osa jotain porukkaa, enkä vain yksin, hän sanoo.

Yhteisöllisyyden tarve korostui myös M2-Kotien ja tätä uuden vuokra-asumisen konseptin kehittämisessä auttaneen Demos Helsingin järjestämissä työpajoissa, joissa kirjava joukko arkkitehtejä, rakennusalan ammattilaisia, yhteiskuntatieteilijöitä, kaupunkiaktiiveja ja Y-Säätiön olemassa olevia asukkaita pohti, mitä modernilta kaupunkiasumiselta kustannusten kohtuullisuuden lisäksi kaivataan.

M2-Kotien näkökulmasta yhteisöllisyyden tukeminen tarkoittaa sitä, että talon yhteisten tilojen suunnitteluun täytyy panostaa. Talon oma baari on toki loistava paikka tavata naapureita, mutta vähempikin riittää. Kaakisen mukaan tärkeintä on, että yhteiset tilat luovat mahdollisuuksia luontevaan kanssakäymiseen.

– Jos se yhteinen tila on joku pommisuojan yhteydessä oleva kerhohuone, pelkkä ajatuskin saa miettimään, haluanko oikeasti mennä sinne, Kaakinen sanoo.

Tilojen lisäksi yhteistä voivat olla myös tavarat. Monissa taloissa tai asuinalueilla on jo Facebook-ryhmä, jossa asukkaat lainailevat milloin mitäkin tarvikkeita. Kaakinen uskoo, että tulevaisuudessa M2-Kotien asuintaloissa pääsee ajamaan myös käytön mukaan veloitettavilla yhteiskäyttöautoilla.

Kierrätystä, viljelyä ja diginäyttöjä

Työpajoissa nousivat esiin myös mahdollisuudet vaikuttaa oman asumisensa kustannuksiin. Joissakin M2-Kotien kohteissa on sittemmin kokeiltu huoneistokohtaisia mittauksia, joiden avulla voi seurata vaikkapa sitä, miten asteen nipistäminen huoneilmasta vaikuttaa energiankulutukseen.

Kaakinen uskoo, että ekologisuus ylipäätään on edelleen nouseva trendi.

– Ihmiset ovat entistä tiedostavampia asumisen ympäristövaikutusten suhteen, heillä on myös tiettyjä odotuksia. Jätehuollon järjestäminen on yksi ihan konkreettinen asia.

Muita urbaanin vuokra-asumisen trendejä ovat Kaakisen mukaan viljelymahdollisuudet katoilla ja pihoilla sekä digitaalisuus. Jälkimmäisen osalta M2-Kotien kohteissa on Kaakisen termein vasta ”vähän villoja”, muun muassa digitaalisia ilmoitusnäyttöjä ja taloyhtiön tarjoamaa internetiä. Tänä vuonna on tarkoitus pohtia tosissaan, mitä kaikkea muuta digitaalisuus voi asumisen yhteydessä tarkoittaa.

Lopulta kaikki riippuu siitä, mitä asukkaat itse haluavat. M2-Kodeissa vaikuttamaan pääsee talotoimikuntien ja alueellisten asukasryhmien kautta, mutta Kaakinen korostaa, että osallistumisen ei tarvitse olla erityisen virallista.

– Talojen kohdalla on varmaan isojakin eroja, mutta jos joku on halukas aktiivisesti toimimaan, varmasti löytyy mahdollisuuksia.

Vuokralla vapaampi

Mona Lipposelle asumisessa tärkeintä on, että koti on lämmin, talon ilmapiiri hyvä ja palvelut lähellä.

Savelassa hänen ei tullut kierrätettyä lainkaan, mutta Jallukassa kierrätyspiste on niin kätevä, että hänen mielestään olisi typerää olla hyödyntämättä sitä. Yrtit hän aikoo laittaa parvekkeelle heti, kun Suomen kevät antaa myöten. Viljely saattaisikin kiinnostaa myös yhteisissä tiloissa.

Seuraavana maanantaina Lipponen on menossa Jallukan ensimmäiseen taloyhtiön kokoukseen. Hän toivoo, että pääsisi sitä kautta jollain konkreettisella tavalla osallistumaan asuinyhteisön toimintaan.

Juha Kaakisen puheessa vilahdellut työelämän muutos kohti lyhyempiä ja vähemmän vakituisia työsuhteita saa vain osittain tukea tilastoista, mutta Lipposen kohdalla se pitää paikkansa. Tällä hetkellä hän työskentelee arkisin VR:n respassa, ja viikonloppuisin hän kouluttaa työntekijöitä Mattolaituri-kahvilassa Kaivopuistossa.

Kaakinen uskoo myös asumisen muuttuvan niin, että vuokra-asuminen yleistyy ja omistusasuminen vähenee. Hänen mukaansa erityisesti kaupungeissa asuvat nuoret kokevat omistusasumisen kustannusten vievän tuloista helposti niin suuren osan, ettei rahaa jää tarpeeksi muuhun elämiseen.

Lipponen hymyilee – aihe on puhuttanut hänen ystäväpiirissään. Hän ei koe tarvetta omistaa asuntoa ainakaan tällä hetkellä, päinvastoin asuntolaina rajoittaisi liikaa.

– Minä olen tällainen, että en halua sitoa itseäni mihinkään. Haluan olla vapaa.

 

Kotona töissä

M2-Kotien uusissa kohteissa pyritään huomioimaan myös se, ettei työ ole enää kodin vastakohta. Y-Säätiön ja M2-Kotien toimitusjohtaja Juha Kaakinen nostaa esimerkiksi kasvavan itsensätyöllistäjien joukon ja visioi, että freelancereille ja etätyön tekijöille voisi olla asuintalossa tarjolla vaikkapa kahvilamainen työtilan ja pesutuvan yhdistelmä.

– Jos meillä on talo, jossa on useita freelancereita, yhdessä mietitään tilaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja oikeasti mahdollistaa työskentelyn.

Taloihin on organisoitu myös konkreettista työtä, joista työttömät tai pienituloiset asukkaat voivat saada lisätienestejä. Esimerkiksi kaksi M2-Kotien asukkaista koottua siivoustyöryhmää kiertää siivoamassa eri taloissa, ja kesällä parikymmentä nuorta asukasta tulee leikkaamaan M2-Kotien nurmikkoja.

ARAn tukemaa rakentamista

 Kuntarahoitus on Suomen suurin valtion tukeman sosiaalisen asuntotuotannon rahoittaja. Kuntarahoitus tarjoaa korkotukilainoja ARAn yleishyödylliseksi määrittelemille asuntoyhteisöille, jotka voivat olla yhtiöitä, yhdistyksiä tai säätiöitä. Noin 44 prosenttia Kuntarahoituksen 20,9 miljardin euron lainakannasta on asuntoyhteisöille myönnettyä rahoitusta.